Hankolaisen Gunda Lindholmin poika Robert tulee vastaan ovelle nauraen ”Minä en ole se satavuotias!” Tämä määrittää vierailun sävyn Gundan luona. Hän on reilut kolme viikkoa itsenäistä Suomea vanhempi ja siten yksi Karjaan Puhelimen vanhimmista kuituasiakkaista.

 

Gunda liikkuu vilkkaasti rollaattorinsa avulla. Kuulo ja näkö ovat huonontuneet vuosien mittaan, mutta ”parasta on, että ajatus on vielä kirkas”, toteaa hän ja osoittaa päätään. Hän on nauravainen ja huumori kukkii hänen kertoessaan elämästä ennenvanhaan.
- Rakensimme talon sodan jälkeen. Mieheni oli sotainvalidi ja saimme edullisen lainan. Muistan vielä tänä päivänä naapuruston miesten yhteistyön voiman, kun he tulivat rakentamaan kellarimme. Sitten he jatkoivat naapurin taloa rakentamaan. Ja ilman maksua! Sellaista talkoohenkeä ei enää näe. Yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen olivat aivan toisella tasolla silloin sodan jälkeen.

Gunda muistaa lentokoneet, jotka lensivät Hangon yli sodan aikana. Moottorin äänestä kuuli, että ne oli lastattu raskaasti pommeilla.
- Mutta emme me oikein ymmärtäneet, kuinka vaarallista se oikein oli, sota. Vasta jälkikäteen.

Gunda työskenteli kirjanpidon parissa hankolaisessa HaTeKe-tehtaassa ja sodan aikaan hän pääsi töihin esikuntaan Karjaalle. Hänen käsialansa oli nimittäin yhtä tasaista ja hienoa kuin tämänpäivän tietokonefontit.

 

 

Gunda tapasi tulevan miehensä evakuoinnin aikana Tammisaaressa. Häitä ei vietetty isosti kirkossa, vaan pappi vihki samalla kertaa useamman parin kotonaan. Kun Tammisaarikin evakuoitiin, siirrettiin heidät Mustion kartanolle. Vuosien mittaan perheeseen syntyi neljä lasta.

Kolme lapsista asuu nyt Ruotsissa ja kun he, sekä lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset, tulevat kyläilemään, käyttävät he Gundan kuituliittymää tietokoneillaan ja puhelimillaan. Näin heillä on vakaa nettiyhteys käytössään vierailunsa ajan. He katsovat myös Ruotsin tv-kanavia, jotka nyt näkyvät televisiossa.

Kuituliittymä asennettiin marraskuun lopulla. Kaivuutöistä ei näy jälkeäkään puutarhassa.
- Tekivät kyllä työt erittäin siististi, toteaa Robert.

Gunda itse katselee enimmäkseen televisiota.
- Rakastan kaikkea urheilua, nyrkkeilyä lukuunottamatta! toteaa hän. Jalkapallossa seuraan syöttöjen onnistumista ja pelinrakennusta. Ronaldo ja Messi ovat suosikkini. Nyt minulla on myös musiikkikanava, jota voin kuunnella.

Musiikki on tärkeää Gundalle, joka on laulanut suurimman osan elämästään. Hän on myös ohjannut voimisteluryhmiä ja ollut työväenopistolla teatterinjohtajana sekä ehdolla kunnallisvaaleissa. Myös matkoja eri puolille maailmaa on kertynyt. Tämä aktiivisuus sekä positiivinen elämänkatsomus vaikuttavat olevan pitkän iän salaisuus.
- Äidillä on mahtava huumorintaju ja hän seuraa kaikkea, sanoo pian 70-vuotias poika Robert. Kun hän haluaa tietää jotakin, pyytää hän minua googlaamaan.

- On tärkeää elää aktiivisesti, sanoo Gunda. Ei saa jäädä istumaan, vaan pitää olla liikkeellä ja järjestää itselleen ohjelmaa. Hän istuu keinutuoliin ja näyttää muutaman jumppaliikkeen, joissa 20 vuotta nuoremmillakin olisi vaikeuksia.